lördag 30 augusti 2014

Harry Potter

Istutaan junassa matkalla kotiin. Takana on vaihderikas ja draamantäytteinen päiväretki Norrköpingiin.

 Kaikki alkoi oikeastaan jo heinäkuussa kun äkkäsimme rannalla pariskunnan jolla oli hieno Harry Potter exhibition paperikassi. Keräsimme hieman rohkeutta ja kysyimme mistä moisia saa ostaa? Pariskunta kertoi Norrköpingin Harry Potter näyttelystä ja sitten vaan googlaamaan. Näyttely oli avattu jo toukokuussa ja viimeinen viikko pyörähtää käyntiin maanataina. Eli vaikka suosittelenkin näyttelyä ihan kaikille HP-faneille, aika voi olla hieman kortilla visiitille. Mutta todellinen fani keinot keksii.


Pojat jäi kotimiehiksi ja me lähdimme matkaan aamulla ja köröttelimme puolentoista tunnin junamatkan Norrköpingiin. Dina valtasi ipadin ja mulla oli seurana, ah niin, mielenkiintoinen kurssikirja. 

Kun päästiin Norrköpingin asemalle, päätettiin kävellä matka, joka kartalla lupasi vain vartin tarpomista. Noin 40 minuunntia myöhemmin olimme perillä, kiukkuisen eikä yhtään niin innokkaan neidin kanssa. Ja mitä meitä odottikaan? Hitonmoinen jono, tai oikeastaan kaksi. Paikan päällä selvisi että näyttelyyn olisi pitänyt ostaa liput etukäteen ja ennen kaikkea VARATA AIKA kierrokselle. Ensimmäinen vapaa aika oli klo 16.15 iltapäivällä. Että näin. Junaliput ( ei vaihdettavat, tietysti) oli klo 17.54 junaan. Kiitos meikäläisen sisälukutaidolle! Olin vieraillut sivustolla viimeksi edellisenä iltana ja tarkistanut lippujen hinnat ja osoitteen. No hetken pähkäilyn jälkeen päätimme, että riski oli otettava ja varattava se klo 16.15 aika, vaikka se tarkoittaisikin juoksunäyttelyä ja taksimatkaa asemalle. Näin "kauas" ei matkustettu turhaan! 

Eli suuntasimme takaisin Norrköpingin keskustaan katselemaan paikallista vilinää ja kuluttamaan aikaa. Tilasin järkyttävän "kaksi maahanmuuttajaa, huono kuuluvuus ja olematon paikallistuntemus"- puhelun jälkeen meille taksin valmiiksi näyttelyn eteen ja sitten vain odottelemaan. Ja laskeskelimme että selviämme ulos tunnissa. 

 Norrköping osoittautui tosi mukavaksi ja kodikkaaksi kaupungiksi! Kiva vanha kaupunki, hieno koski joka virtaa keskustan läpi, paljon pieniä ravintoloita ja putiikkeja. Paljon myös second hand-liikkeitä, mikä oli ilahduttavaa.


Ratikka ( aina plussaa) ja ennen kaikkea se että ihmiset näyttivät....tavallisilta. Tuli jotenkin helpottava olo kun joka toinen vastaan tuleva ei näyttänyt Elle-lehdestä repäistyltä tai suoraan Acnen katalogista. Vähän siltä musta tuntuu tuolla meidän kulmilla aika usein, oikeestaan melkein koko ajan. Oli ihastuttavaa palloilla siis tavallisten ihmisten parissa. Kuulostaa vähän kierolta, mutta ero oli huomattava. 

Lisää plussaa tuli kun löysimme vihdoin luotto-kauppamme eli Tiger- sälä putiikin. Tai täällähän sen nimi on TGR. Sitä ei nimittäin Tukholman keskustasta löydy. Löytyy jostain laitamilta mutta sinne ei olla vielä eksytty. Eli täydensimme tuikitärkeiden pikku tavaroiden varastoa taas joksikin aikaa. 

Lopun aikaa istuimme näyttelyn lähettyvillä puistossa ja mä luin ääneen viimesen Harry Potter kirjan viimeisiä lukuja. Kyseinen kirja on ollut sen verran jännä että ei olla iltaisin voitu sitä lukea, ilman koko yön painajaisia. Tuntia ennen meidän aikaa hivuttauduimme sisäänkäynnin lähettyville roikkumaan. Kun odotusta oli jäljellä enää 45 min, päätin kokeilla vetoomusta lipuntarkastajaan. Selitin tilanteen tytölle ja jostain kumman syystä vetoomukseni meni läpi ja tyttö päästi meidät ennen aikojaan sisälle!!! Ja mitä sitten tapahtuu? 

Otan esille puhelimen, jotta voisin tallentaa tämän ainutlaatuisen näyttely kokemuksen kuvina. Ja puhelin kuolee siihen paikkaan. Ja puhelimessa on meidän junaliput takaisin. Yhtäkkiä se kapine väittää akkunsa olevan tyhjillään, vaikka juuri hetkeä aikaisemmin akkua oli vielä vaikka kuinka jäljellä. Paniikki. 

Mutta siinä tilanteessa ei voinut muuta kuin keksittyä näyttelyyn ja päättää murehtia puhelinta myöhemmin. Näyttely oli satumainen! Sinne oli kerätty elokuvien rekvisiittaa pienistä koruista ja vaatteista aina Hiinokan luonnollisen kokoiseen patsaaseen saakka. Päähenkilöiden, siis Harryn, Ronin ja Hermionen lisäksi myös jokaisen opettajan ja Harryn tärkeimpien ystävien tavaroita elokuvista oli esillä ja lähes jokaisen kohdalla oli mahdollisuus kuulla omilla kuulokkeilla taustaa rekvisiitalle. Paikalla oli Tylypahkan pikajuna, lajitteluhattu joka puhui ja lajitteli vierailijoita eri tupiin ja huispausrekvisiittaa. Näyttelysalit oli jaettu ja sisustettu viimeistä yksityiskohtaa myöten elokuvien mukaan. Oli Hagridin mökki, Kielletty metsä, rohkelikkojen makuusali ja Tylypahkan suuri sali, oma suosikkini. Suuressa salissa oli nimittäin esillä niitä mahtavia ruokia, jotka aina ilmestyy elokuvissa oppilaiden eteen kuin tyhjästä ja hienot tanssijaispuvut Liekehtivä Pikari elokuvasta. Hagridin mökki oli myös hieno, kaikki yksityiskohdat oli paikallaan ja lisäksi mökistä löytyi Hagridin kokoinen mallinukke jonka päällä Hagridin vaatteet näyttivät valtavilta. Todellinen puolijätti.

Vaikka suurin HP-fani meidän perheessä onkin Dina, olin kyllä todella vaikuttunut näyttelyn annista ja kaikki vaikeudet unohtuivat hetkeksi. Ainoa miinus oli tungos, joka olisi siis pitänyt ennakoida ja käydä näyttelyssä jo joskus aikaisemmin kesällä. Dinaa selvästikin ahdisti välillä väenpaljous, koska joitain asetelmia nähdäkseen olisi pitänyt jonottaa pitkään ja odottaminen ei ole tyttäreni vahvin puoli. Sen lisäksi Dinaa taisi enemmän kiinnostaa näyttelyn päässä häämöttäävä riisto-putiikki, jonka uhreja me oltiin koko päivä bongattu kaupungilla paperikassit heiluen. Onneksi olin jo valmiiksi varoittanut että kaikki se sälä siellä kaupassa on superkallista, koska sitä se todella oli, super kallista. Loppujen lopuksi päädyimme kompromissiin ja ostettiin taikasauvan näköiset syömäpuikot muistoksi. Ei siis ruokailuvälineiksi vaan taikasauvoiksi leikkiin. Ne "oikeat" taikasauvat oli ihan älyttömän hintaisia. Mutta aika hienoja kyllä. 

Pääsimme ulos näyttelystä silloin kun olisi ollut meidän oikea aika mennä sisään ja jono oli hirmuinen. Eli onneksi vetosin lipunmyyjän hyväsydämmisyyteen. Lisäksi meidän oli vielä ratkaistava kännykkä ongelma. Eli suuntasimme suoraan kohti kauppakeskusta ja etsimään puhelinliikettä ja lainalaturia. Ystävällinen myyjä selitti minulle sitten liikkeessä että kyseessä ei ole akun simahtaminen vaan tämän nimenomaisen puhelimen oikku "bugi" jonka voi ohittaa helposti, jos vain tietää siitä. Eli puhelin on taas kuin oma vanha itsensä.  Tuli opittua jotain uutta. Taas kerran.

Koska me oltiinkin aika nopeita näyttely-kiertäjiä ehdittiin vielä nauttia kauniista kaktus puistosta juna-aseman edessä ja lukea kirja melkein loppuun. Jalat oli tehnyt tehtävänsä ja löhöttiin vaan hienolla nurmimatolla ja odoteltiin junaa takaisin Tukholmaan. 

Tuli vähän tyhjä olo. Mitäs nyt? Meillä on mennyt lähemmäs kaksi  vuotta Harry Potter kirjojen lukemiseen. Välillä ollaan luettu muuta. Mutta sitten aina jatkettu tarinaa eteen päin . Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan?!? Mitä nyt voi lukea? Kaikki tuntuu vähän laimealta Harryn tarinaan verrattuna. 
Hieno lopetus kyllä tämä retki. Seuraavaksi odttelen että voidaan lukea kirjat alusta pojille. Tosin Amos koko kesän kuunnellut kun luen Dinalle, ovat nukkuneet tänne muuttoo saakka melkein koko kesän samassa huoneessa. 

Ja vielä loppuun pieni vuodatus kaikille teille lukuisille blogin lukijoille. Tajusin juuri tuossa vähän aikaa sitten etten ole kuullut kuulumisia moneltakaan teistä joiden oletan tai tiedän näitä höpinöitä lukevan. Tää kirjoittelu tuntuu aika yksipuoliselta, ja välillä mietin että mitä järkeä tässä kirjottamisessa on. Haluan kuulla myös mitä teille kuuluu?!? 
Eli nyt kaikki näppäimistö kauniiseen käteen ja kymmensormijärjestelmä laulamaan. Laittakaa sähköpostia tai vaikka Whats up viestiä! Don't be a stranger my friend!

Kiitos ja loppu.

1 kommentar:

  1. Hej Hanna, fortsätt skriva, jag läser så ofta jag får chansen. Det är roligt att följa ert liv där borta.

    SvaraRadera