Lapset vaikuttavat kotiutuneen ihan kiitettävästi, jos ajatellaan kuinka monta "kodin" vaihtoa ja muuttoa me ollaan tän kesän aikana jo tehty. Asunto mielletään jo kodiksi. Joka kerta kun kuulen tämän lasten suusta mietin vain sitä aikaa muutaman viikon kuluttua kun meidän täytyy taas muuttaa. Huokaus. Mutta se on onneksi vielä edessä päin. Esikoinen vääntää jo ruotsia ihan kuin "äkta stockholmare". Nuoremmille ei vielä ole avautunut kielierot ja Amos solkottaa suomea vaan kaikille.
Lasten ehdoilla tämä uuteen kotikaupunkiin tutustuminenkin menee. Ensin otetaan haltuun leikkipaikat ja muut lasten kohteet ja vasta ehkä myöhemmin voi kaupunkia tutkia aikuisten silmin. Ainakaan meillä ei toimi ajatus, että lapset voi ottaa mukaan mihin vaan. Kolme kovaäänistä ja vilkasta lasta on parempi pitää puistoissa ja leikkipaikoilla, ainakin vielä.
Eilen kävimme Skansenilla. Olin ajatellut jättää todelliset "turisti" kohteet niiden toivottavasti lukuisten vierailijoiden kanssa tehtäviksi retkiksi, mutta eilen tuntui vain siltä, että nyt tarvitaan jotain muuta. Joka päivä ei jaksa kiertää eri leikkipuistoja ja toissa päivänä löydetty oikea hiekkarantakaan ei hienosta ilmasta huolimatta houkutellut.
Joudun muuten perumaan sanani sen rannan suhteen, jossa kävimme alkuviikosta. Me nimittäin ei oltu silloin vielä siellä netissä kuvatussa Smedsuddsbadetissa, vaan se kuvauksen mukainen ranta löytyikin siis toisella yrittämällä ja oli ihan kiva. Tosin sen olivat löytäneet tietysti puolet tukholmalaisista, joten hieman ahdasta oli jopa vedessä. Mutta hiekkaranta kuuluu siis nyt meidän check-listan done-osastoon.
Mutta Skansen, oi kansankodin kehto Skansen! En oikein tiedä mitä sanoa. Hienot puitteet ja upeat maisemat. Eläimillä näytti olevan suhteellisen hyvät oltavat. Ihana Lill-Skansen, jossa sai taputella kilejä ja tutustua lapsille mukavalla tavalla tuttuihin eläimiin. Mutta mitä rahastusta, sanon minä! Ensin maksetaan sisälle ja sitten joka ikinen "ylimääräinen" laite ja aktiviteetti maksaa lisää. Ei kiva. Mutta onpahan sekin nyt sitten nähty ja ihan heti ei tarvitse sinne uudestaan mennä. Lapset jäivät kaipaamaan leijonia ja norsuja, tosin vapaana kulkevat lehmät, kukko ja kilit olivat myös kivoja. Esikoisen päivän taisi kruunata suolaisen hintainen poniratsastus.
Hauskointa katseltavaa oli meidän autohullu-Amosken ryntäys sähköautoihin. En edes tajunnut miettiä, että osaakohan se edes ajaa kunnes toinen painaa kaasun pohjaan ja kääntää rattia vain yhteen suuntaan. Katse tiukasti ratissa. Tuloksena tiukka ympyrä, jota muut ajajat joutuivat väistelemään ja joka saatiin pysähtymään vasta kun hyppäsin itse kyytiin ja avustin vähän ohjausta. Hieman harjoitusta vielä siis kehiin.
Matkalla kotiin meiltä puhkesi rattaista kumi ja sitten saimme istuskella Strandvägenin laiturilla ja odotella apuvoimia. Ei paha.
Tänään on liikkuminen rengasrikon takia hieman rajoitettua. Saimme lainaksi rattaat yhdelle ja toivottavasti rengas saadaan illalla korjattua. Ystävällinen pyöräilyretkiä vetävä firma tässä lähellä otti renkaan hoiteisiin ja lupasivat ihmeitä illaksi. Vi får se.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar