Raastavaa pallottelua

Miten voikin olla vaikeaa saada aikatauluja lyötyä lukkoon!?!?

Kun vihdoin saatiin koulu- ja päivähoitokuviot selviksi ensi syksyä varten ja asuntokin varmistui vihdoin ja viimein, niin olisi todella mukavaa päästä miettimään itse edessä (ja lähellä) häämöttävää muuttoa.
Milloin lähtee iso lasti ja miten? Minkäkokoinen paku meillä on mahdollista vuokrata ja kuka sitä ajaa? Milloin tullaan koko kööri lahden toiselle puolelle ja mihin laitetaan kaikki ne tavarat, joita ei saada ekalla kerralla mukaan? Näitä vastausta vailla olevia kysymyksiä on aika liuta.

Mutta kaikki roikkuu nyt ilmassa, koska emme tiedä milloin saamme tulevan asunnon käyttöön. Pahimmassa skenaariossa on väläytelty elokuun alkua ja sehän ei käy laatuun ollenkaan! Asunto on jo tyhjillään, mutta sinne olisi tarkoitus tehdä pieni keittiö facelifti ja jotain pientä myös kylppärissä. Näin on suunniteltu. Näin on sovittu. Toteutus...  KUKA TIETÄÄ MILLOIN JA MITEN?? Ja taas roikutaan puhelimen päässä ja jahdataan kolmansia ja viidensiä välikäsiä, eikä kenelläkään ole antaa mitään vastauksia. Ja me odotellaan. Ja aika kuluu. Ja mitään valmista ei tule.

Hermoja raastavaa yrittää järjestellä asioita vain sähköpostien ja puhelimen avulla. Ei voida sopia muutosta, ei auto vuokraamisesta, ei apujoukoista eikä varaston vuokraamisesta. Ei edes lahjoitettavien huonekalujen noudosta, koska emme taaskaan tiedä miten pitkään tässä asunnossa vielä asumme.

Huomenna alkaa viimeinen kuukausi, jonka olemme koko perhe täällä Suomessa. Kesäkuussa työt kutsuvat jo lahden takana ja olen sitten (ilmeisesti määrittelemättömän ajan) yksin lasten kanssa täällä Suomessa. Onko joku yrittänyt hoitaa tärkeitä juoksevia asioita tai pakata muuttokuormaa kolme lapsen kanssa yksin? On varmaan ja joutunut lepositeisiin. Juu, Ei kiitos.

Tämän loppuajan pitäisi jättää mukavia ja mieleenpainuvia muistoja meille kaikille. Etenkin toivon sitä myös miehelleni, jolle kynnys joskus tulla tänne takaisin kasvaa varmasti muuton myötä kohtuu korkeaksi. Nyt me vaan ressataan ja murehditaan ja märehditään tätä epätietoisuutta ja aikatauluttomuutta. Kumpikin tahoillamme ja tavoillamme. Sitä kun ei jaksa viittä kuukautta putkeen viettää jokaista iltaa pohtimalla tätä muuttoa. Se on niin puhkipuhuttu juttu jo, nyt tarvitaaan äksöniä ja jotain konkreettista!

JOS jossain on joku muuttojen ja valmistuvien remppojen ylijumala, niin pliis pliis laita tähän projektiin jo vauhtia.
Aamen.

Ja hyvää Vappua!