...ruveta pakkaamaan?
Olisi niin paljon helpompi edetä koko tässä muuttohommassa , jos voisi jo kaivaa esille laatikot ja aloittaa pakkaaminen. Siinä hommassa voin sanoa olevani aika hyvä.
Vielä taitaa kuitenkin olla liian aikaista.
Mutta alustavia valmisteluja tehdään jo.
Kirppispöytään löydän jokaisella "puhdistuksella" uusia myytäviä, kirjaston kierrätyshyllylle vien muutaman kirjan joka visiitillä. Lahjoitettavien vaatteideiden kassi paisuu ja löytää taas tiensä lahjoituslaatikkoon.
Vaikka muuttamisesta on usein vaikea löytää positiivisia puolia, ajautuu sitä väistämättä karsimaan, kierrättämään ja lahjoittamaan ylimääräisiä tavaroita. Muuttamisessa parasta on yleensä se lopputulos, eli uusi koti. Mutta itse prosessi ei taida kuulua monenkaan lemppareihin.
Heti muuttoajatuksen syttyessä päätin, että toista kertaa en muuta "tyhjin käsin". Viimeksi kun muutimme maasta toiseen, lähdimme täällä Suomessa liikkeelle aika lailla nollasta. Mukana oli yhden henkilöauton verran kamaa, kaikki huonekalut ja muut isot tavarat myimme tai lahjoitimme pois. Näiden reilun seitsemän vuoden aikana olemme onnistuneet haalimaan kasaan myös sellaisia aarteita, joista en luovu. Siis yksi henkilöautollinen ei tällä kertaa riitä, vaikka taitava pakkaaja olisikin.
Tavaroista luopuminen on kuitenkin aika puhdistavaa ja keventää oloa kummasti. Kyse on asenteesta ja ehkä kuitenkin myös siitä että mitä enenmmän tavaraa, sitä enemmän siivottavaa. Lelujen määrä on ainakin suoraan verrattuna siihen aikaan, jonka päivittäin käyttää niiden keräämiseen, niihin kompastumiseen ja jonkun pienen nippelin etsimiseen. Sisäinen pieni hamsterini tosin välillä nyyhkii niiden vuosia kaapissa pölyttyneiden cd-levyjen tai pokkareiden perään. Mutta sitä täytyy vaan kovettaa sisimpänsä ja sanoa kylmästi EI! kaikelle turhalle ja ylimääräiselle. Tiukkis-asenne tässä suhteessa palkitaan kyllä lopussa kannettavien laatikoiden määrässä.
Tämän muuton suurin haaste on itse tavaroiden saaminen lahden toiselle puolelle. Jos lompakko antaisi myötä, olisi helppo valita firma, joka hoitaisi homman alusta loppuun saakka. Kuulostaa erittäin houkuttelevalta, kun uusi koti sijaitsee viidennessä kerroksessa, talossa, jossa minimaalinen hissi vie vain neljänteen. Mutta se ei olisi oikein meidän tyylistä. Kuten jo aikaisemmin "kehuskelin", muuttoja on kertynyt tilille aikas monta. Eli jonkin sorti ammattilaisia taidetaan olla. Eikä siis luoteta tosi ammattilaisiin, vaan sävelletään ja sovelletaan itse. Ei käy aika iltaisin pitkäksi ja muistikirjat täyttyvät listoista.
Eli hihat ylös ja kaappi kerrallaan materian kimppuun!
Ja jos joku ehdottomasti kaipaa kesäksi lisää lukemista niin käsi äkkiä ylös ja tänne hakemaan kirjoista ne parhaat omaan hyllyyn pölyttymään. Muuten ne löytää tiensä kirjaston ota/jätä hyllylle. Ja joo, on aika paljon Pakkasta, mutta pohjalla myös muita "helmiä".
Olisi niin paljon helpompi edetä koko tässä muuttohommassa , jos voisi jo kaivaa esille laatikot ja aloittaa pakkaaminen. Siinä hommassa voin sanoa olevani aika hyvä.
Vielä taitaa kuitenkin olla liian aikaista.
Mutta alustavia valmisteluja tehdään jo.
Kirppispöytään löydän jokaisella "puhdistuksella" uusia myytäviä, kirjaston kierrätyshyllylle vien muutaman kirjan joka visiitillä. Lahjoitettavien vaatteideiden kassi paisuu ja löytää taas tiensä lahjoituslaatikkoon.
Vaikka muuttamisesta on usein vaikea löytää positiivisia puolia, ajautuu sitä väistämättä karsimaan, kierrättämään ja lahjoittamaan ylimääräisiä tavaroita. Muuttamisessa parasta on yleensä se lopputulos, eli uusi koti. Mutta itse prosessi ei taida kuulua monenkaan lemppareihin.
Heti muuttoajatuksen syttyessä päätin, että toista kertaa en muuta "tyhjin käsin". Viimeksi kun muutimme maasta toiseen, lähdimme täällä Suomessa liikkeelle aika lailla nollasta. Mukana oli yhden henkilöauton verran kamaa, kaikki huonekalut ja muut isot tavarat myimme tai lahjoitimme pois. Näiden reilun seitsemän vuoden aikana olemme onnistuneet haalimaan kasaan myös sellaisia aarteita, joista en luovu. Siis yksi henkilöautollinen ei tällä kertaa riitä, vaikka taitava pakkaaja olisikin.
Tavaroista luopuminen on kuitenkin aika puhdistavaa ja keventää oloa kummasti. Kyse on asenteesta ja ehkä kuitenkin myös siitä että mitä enenmmän tavaraa, sitä enemmän siivottavaa. Lelujen määrä on ainakin suoraan verrattuna siihen aikaan, jonka päivittäin käyttää niiden keräämiseen, niihin kompastumiseen ja jonkun pienen nippelin etsimiseen. Sisäinen pieni hamsterini tosin välillä nyyhkii niiden vuosia kaapissa pölyttyneiden cd-levyjen tai pokkareiden perään. Mutta sitä täytyy vaan kovettaa sisimpänsä ja sanoa kylmästi EI! kaikelle turhalle ja ylimääräiselle. Tiukkis-asenne tässä suhteessa palkitaan kyllä lopussa kannettavien laatikoiden määrässä.
Tämän muuton suurin haaste on itse tavaroiden saaminen lahden toiselle puolelle. Jos lompakko antaisi myötä, olisi helppo valita firma, joka hoitaisi homman alusta loppuun saakka. Kuulostaa erittäin houkuttelevalta, kun uusi koti sijaitsee viidennessä kerroksessa, talossa, jossa minimaalinen hissi vie vain neljänteen. Mutta se ei olisi oikein meidän tyylistä. Kuten jo aikaisemmin "kehuskelin", muuttoja on kertynyt tilille aikas monta. Eli jonkin sorti ammattilaisia taidetaan olla. Eikä siis luoteta tosi ammattilaisiin, vaan sävelletään ja sovelletaan itse. Ei käy aika iltaisin pitkäksi ja muistikirjat täyttyvät listoista.
Eli hihat ylös ja kaappi kerrallaan materian kimppuun!
Ja jos joku ehdottomasti kaipaa kesäksi lisää lukemista niin käsi äkkiä ylös ja tänne hakemaan kirjoista ne parhaat omaan hyllyyn pölyttymään. Muuten ne löytää tiensä kirjaston ota/jätä hyllylle. Ja joo, on aika paljon Pakkasta, mutta pohjalla myös muita "helmiä".
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar