Tänään on jo helpompi hengittää. Suurin osa lahjoitettavista ja myytävistä huonekaluista löysi tänään uuden kodin. Ihanaa! Laatikkotornit ovat jo kiitettävän kokoisia. Kaikki turha on raivattu ja viety pois. Siis kaikki se turha, jonka voi määritellä.
Jäljellä on se kaikki epämääräinen roju, jota vaan siirtelee paikasta toiseen kunnes saa tarpeekseen ja joko perustaa "sekalaista" laatikon tai rullaa esille mustan jätesäkin ja antaa palaa. Ja sitten joskus muutaman kuukauden kuluttua etsii kuumeisesti sitä yhtä juttua jonka joskus on omistanut ja VARMASTI säästänyt kunnes muistaa mustan jätesäkki-ratkaisun..
Samalla kun pitäisi pyörittää tätä kuplamuovi, Ikea-laatikko sirkusta, on velvollisuutena nauttia kesästä, olla mahdollisimman paljon ulkona, unohtaa kaikki tylsä ja tavallinen ja ahtaa sekä itsensä että lapset täyteen jätskiä ja mansikoita.
Ei kai tätä muuten voisi hyvälläkään tahdolla kutsua haasteeksi. Muuttokuorma lähtee pihasta pian, mutta mennään vaan vielä uimaan ja upotetaan talvenkalpeat varpaat kirpaisevan kylmään rantaveteen. Kyllä sitä ehtii pakkailla ajatuksen kanssa ja loogisesti myöhemminkin. Vaikka sitten viimeisenä iltana.
Mutta tämä taisto on voitettavissa, laatikko laatikolta, kilpikonnan vauhdilla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar