Mökkiarjen luksusta

Aamut jolloin "joudun" istumaan hiljaisessa mökissä vieressä kevyesti kuorsaavan unikeon vahtina. Luksusta. Täältä lämpimän mökin uumenista päivä näyttää vielä toiveikkaan kesäiseltä ja kohtalaisen lämpöiseltä. Totuus paljastuu vasta astuessa kynnyksen yli koleaan kesään. Varpaat ja sormet kohmeessa, monta kerrosta kesävaatetta varusteina. En ihan heti olisi arvannut tämän kesän menevän näin viileästi. 

Mutta säästä ei jaksa purnata ihan jatkuvasti. Eilen keikuttiin harvinaisen kaunis päivä Särkänniemessä, nyt on huvipuistoista saatu hyvä kattaus tälle kesälle. Vieressä hampaitaan narskuttelee yllättävän pitkäpinnainen kalamies, 2,5 v, jonka kanssa ollaan "nostettu" järvestä särkiä, ihmetelty niitä hetken ja päästetty takaisin kalaäidin luokse. 

Esikoisen kanssa käytiin myös ratsastamassa, tallikärpänen surrasi vaarallisen lähellä tämänkin vanhan tallitytön korvia. Ihanaa puuhaa touhuta hevosten keskellä ja hikoilla tunti vanhoja oppeja takaraivosta kaivellen. Mitkä ne pirun ulkoavut nyt taas olikaan?!? Jos lompakosta löytyisi salainen tasku, kehittäisin ratsastuksesta äidin ja tyttären yhteisen harrastuksen heti. Toistaiseksi tyydytään siis näihin mökkielämän helmihetkiin. 

Kuopus on tämän viikon aikana kehittänyt tasapainoaan kivien ja juurien luvatussa puutarhassa ja on jo todella varma ja tasainen kulkija. Näpit jäässä sinnikkäästi lotrataan vesileikkejä ja ihmetellään muurahaisia ja rantalaiturin sorsanpoikasia.

Vaikka juhannusaattona pähkäilin että mitä tästäkin ajasta tulee ja miten jaksan puolitoista viikkoa täällä sateessa, niin kummasti se aika vaan lipuu eteen päin. Tuleepahan aimo annos ulkoilmaa, luontoa ja suht alkeellista mökkielämää. Ja kallisarvoista aikaa isovanhempien kanssa. Hatun nosto, kiitos ja kumarrus heille. Lomaksi tätä on aikuisten näkökulmasta vaikea kutsua mutta laatuajaksi lastenlasten kanssa hyvinkin. 

 Hyvää vastapainoa tulevalle city-kesälle Tukholmassa. Enää hassu viikko jäljellä koto-Suomessa. Vatsassa kihelmöi sekä innostus että haikeus. Toistaiseksi vielä sopivana coktailina, ilman ahdistavaa luopumisen tunnetta. Vähän jännittää miten sekaisin lasten päät tämän kesän jäljiltä jäävät, kun jo nyt on havaittavissa hämmennystä siitä missä meidän oma koti oikein on. Oma koti on vielä paketissa. Laatikoissa ja ikean varastohyllyillä. Kohta, aivan kohta asetutaan taas paikoillemme. Vielä vähän reissuelämää edessä. 

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin.