fredag 3 oktober 2014

Kiire, mikä ihana tekosyy!

Viime vuodatuksesta onkin vierähtänyt hetki, aika pitkä hetki.

Mutta, men, but.....

Meillä on ollut kiireitä. Ensin super valtiovierailu Suomesta kun koko Kanttorin ydinklaani kokoontui tänne intensiiviselle ja mahtavalle visiitille! Aika kuluu aina niin pirun nopeasti kun on seuraa ja hauskaa tekemistä. Vierailun jälkeen talo ja olo tuntui tosi tyhjältä.

Täytettä saatiin sitten viikolla kun Amos kehitti itselleen korkean kuumeen jo tiistaina ja loppu viikon ohjelma olikin sillä selvä. Mun oli tarkoitus kirjoittaa sitä pirun kurssityötä, jotta saisin sen mahdollisimman valmiiksi ennen seuraavaa vierailua. Ihan suunnitelmien mukaan tämä viikko ei ole kuitenkaan kulunut. (Ja Riikka, jos luet tätä, älä sano " I Told you so...")

Amos on suhteellisen helppo toipilas, osaa sanoa mitä haluaa ja osaa ennen kaikkea ottaa iisisti,jos on tarvis. Joka aamu olen hiljaa mielessäni kiittänyt siitä että Simon on terve ja voi mennä päiväkotiin. Simonin kanssa kirjoittamiset voi unohtaa kokonaan. Ja jotta totuus ei unohtuisi, totta kai tunnen vihlaisun jossain sisimmässäni, koska ajattelen näin ja koska lähetän terveen lapsen päiväkotiin vaikka olen itse kotona. Juuri tästä oli jossain lehdessä taas juttua. Ajabaja minä!

Eli kyllä mä koko eilisen päivän vietin tietokoneen ääressä kirjoittaen, mutta lopputulos oli kuitenkin aika laiha. Ensinnäkin tekstin tuottaminen englanniksi takkuaa edelleen ja pahasti. Jokainen lause on kiven takana eikä mistään flowsta voida puhua.  Toisekseen kun joka kymmenes minuutti vähintään mun täytyy kaataa lisää vichyä, vaihtaa lastenohjelmaa tai niistä nenä ( ei siis oma) niin ajatus pätkii ja näillä harmailla aivosoluilla uudelleen latautuminen kestää hävyttömän kauan. Sitä paitsi kiireen ja paniikin alaisuudessa kirjoittaminen ei muutenkaan ole kovin hedelmällistä. Tosin deadlineen on vielä pari viikkoa. Pari pitkään odotettua ja ennalta suunniteltua viikkoa ,jolloin meillä on taas vieraita enkä todellakaan halua istua koneen ääressä ja äheltää jotain koulutyötä.

Viikonloppuna Dinalla on ensimmäinen jalkapalloturnaus uuden joukkueen kanssa. Saadaan esimakua tästä mahdollisesta soccermom elämästä, kun paikalla pitää olla lauantai aamulla kello 8. Taas yksi niistä hetkistä kun toivoisin meille sitä nelipyöräistä ajokkia, taas vain hiljaa mielessä, koska jos sanoisin sen ääneen, meille varmaan sellainen ilmestyisi. Julkisilla lähtöaika kotoa on klo 6.30. Ei kiva. Onneksi joukkueella toimii aika hyvin yhteiskyyditykset.

Mitä muuta? Joka päivä mulle tulee mieleen asioita joista haluisin tänne teille uskollisille lukijoille jotain jakaa ja kirjoittaa, mutta nyt kun istun tässä ja varastin hetken "oikeasta" kirjoittamistyöstä tälle blogikirjoitukselle, pää on tyhjä. En muista.

Ai niin, se opettajasijaisuus homma meni muuten ihan metsään. Ei suinkaan mun osalta ( mähän olen varsinainen malliehdokas tietysti...heh) mutta loppujen lopuksi päätin olla ottamatta sitä työtä vastaan. Ja miksi? KOSKA NE MAKSAA VÄHEMMÄN PALKKAA KUIN MITÄ SAA MÄKKÄRIN KASSANA. Ihan supertörkeetä hyväksikäyttöä. Eli vaikka rahalle olisikin (aina) tarvetta, niin etsin jonkun toisen vaihtoehdon, jossa työstä saa ansaitun korvauksen. Riistofirmat, bye bye!

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin juuri nyt en kyllä ihan saa tätä palapeliä kasattua niin, että ehtisin vielä tehdä töitäkin tän opiskelun ja kodin pyörityksen lisäksi. Ehkä tässä onkin enemmän kyse vanhasta tavasta. Eli siitä ajatuksesta että voisi VAIN opiskella. Se on aika vieras mulle. Olen aina tehnyt opiskelujen ohessa töitä. Paljon töitä. Iltasin, viikonloppusin ja öisin. Joskus sitä tuli mentyä kofeiinitabelttien voimalla suoraa yövuorosta kouluun ja sitten siitä vielä iltavuoroon. Ja vielä baariinkin, mutta se on sitten ihan eri stoori. Mutta enää en kyllä siihen pystyisi. Sallittakoon mulle tämä laiskuus. Onhan tässä ikää, ryppyjä, vaivoja ja kiloja ehditty keräillä edellisten opiskelujen jälkeen yli kymmenen vuotta. Mä tarviin unta ja lepoa. Ja kofeiini ei sovi mulle.

No jaa, olihan mulla vielä asiaa...

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar